fbpx

Digikaapattu

Olen mukana järjestämässä Digikaappaus- tapahtumaa. Digikaappaus käsittelee digitalisaation vaikutusta liiketoiminnassa ja se sai miettimään digitalisoitumista ja sen vaikutuksia omaan elämään. Digitalisaatio on läsnä meidän jokaisen elämässämme, halusimme sitä tai emme. Kun menet uuteen työpaikkaan, ensimmäisenä sinun on opeteltava uudet järjestelmät, joiden hallitseminen mahdollistaa työn tekemisen. Oli kyse sitten kaupan kassasta tai putkimiehen työstä, kaikilla aloilla on jonkinlaiset digitaaliset alustat tukemassa työntekoa. Menestyminen siis vaatii digitalisaation hyväksymisen ja sen sisäistämisen. Digitalisoitumisen taitava hyödyntäminen takaa kilpailuedun. Kieltämällä digitalisaation suljet itseltäsi pois monet mahdollisuudet. Suurimmankin digitalisaation vastustajan on nöyrryttävä, jos ajatuksena ei ole elää omavaraisesti kynttilän valossa metsämökissä.

Eniten digitalisaatiossa ärsyttää sosiaalisen elämän riippuvuus siihen.

Jos et ole mukana kuudella eri some-alustalla tuntuu, että et pysy kärryillä maailmalla ja ympärilläsi tapahtuvista asioista. Henkka Hyppönen kirjoittaa kirjassaan Pelon hinta, FoMO- ilmiöstä. FoMO (Fear of Missing Out) eli ulkopuolelle jäämisen pelko. Jos et pääse älylaitteellasi some-alustoille pariin päivään epäilet helposti, että moni on tavoitellut sinua ja olet jäänyt paitsi monista eri jutuista. Tosiasiassa, jos jollain on oikeasti tärkeää asiaa, hän tavoittaa sinut soittamalla.

 

Elän itse digitalisaation ja varsinkin sosiaalisen median kanssa viha-rakkaussuhteessa. Välillä se on mukava ja helppo tapa kommunikoida ja saada tietoa. Toisinaan some vituttaa ja tunnen sen kahlitsevan ja tekevän ihmiset pinnallisiksi sekä esittämään aivan muuta mitä he oikeasti ovat. Päätin kokeilla elää muutaman päivän ilman puhelinta ja eri digilaitteita. Ensimmäisenä päivänä ajattelin paljon asiaa ja se aiheutti pientä ahdistusta. Meinasin jatkuvasti kaivaa taskusta puhelintani tarkistaakseni onko joku laittanut viestiä. Seuraavina kahtena päivänä en enää edes ajatellut koko asiaa. Olo oli normaalia kevyempi keskittyen vain oleelliseen. Jatkuvasti tavoitettavissa oleminen on jollain tapaa taakka. Minun ei tarvinnut olla tarkistamassa puhelinta ja katsomassa monia turhia viestejä ryhmäkeskusteluissa ja muissa kanavissa. Monet viestit tuntuvat tärkeille, mutta niiden sisältö on täysin irrelevanttia. Kokeilu sai minut pohtimaan omaa riippuvuuttani someen ja herätti ajattelemaan asiaa. Olen sen myötä tarkoituksenmukaisesti elänyt hetkiä ilman sosiaalista mediaa. On huolestuttavaa, kuinka suuren osan päivästämme vietämme roikkuen somessa. Se hallitsee meitä ja saa meidät käyttäytymään narsistisesti ja se vääristää minäkuvaamme. Moni sosiaalisessa mediassa ’’suosittu’’ ja menestyvä henkilö saa itsensä vaikuttamaan somessa muulta kuin mitä oikeasti on. Kun ihmisen kohtaa kasvokkain paljastuukin suositun ja niin itsevarman hahmon takaa itsestä epävarma ja itseään etsivä persoona, joka elää jatkuvassa pelossa siitä kelpaako muille ihmisille.

Digitalisoituminen vie pois turhia prosesseja työstä ja helpottaa toimimista monissa tehtävissä.

Varjopuolinaan se laiskistaa ja saa meidät unohtamaan merkitykselliset asiat. On sanottu ihmisen olevan tällä hetkellä älyltään kykenemättömämpi kuin aikaisemmin. Tunnistan tämän ja nostan esiin, että varsinkin fyysisesti olemme menneet valovuosia taaksepäin. Esimerkiksi leuanvetäminen on nykyään merkki huippu-urheilijasta, eikä jokaisen meidän perusominaisuudesta. Kun asiat automatisoituvat ja helpottuvat, pyrimme vähentämään aktiivisuuttamme entistä enemmän, jotta elämä olisi entistä vaivattomampaa. Hedonistiset piirteemme ajavat meitä kohti mukavuuksia ja huomaamme olevamme kykenemättömiä ruumiilliseen työhön ja ylipäätään liikkumaan. Digitalisaatio on myös saanut aikaan nykyihmisissä malttamattomuutta. Kaikki on saatava nopeassa nyky-yhteiskunnassa nyt ja heti. Odottaminen koetaan maanpäällisenä helvettinä ja kärsivällisyys on hyve, joka on päivä päivältä harvinaisempi.

 

On kuitenkin turhaa syyttää digitalisaatiota mainitsemistani negatiivisista seikoista.

Me teemme itse valintamme elämissämme. Herääminen tähän hetkeen ja asioiden priorisointi on itsestä kiinni. Digitalisaatio ei ole tuonut vain huonoja puolia elämäämme. Asioilla on aina kääntöpuolensa, se on myös mahdollistanut monia huikeita juttuja. Tietoa ei tarvitse enää lähteä etsimään kirjastosta, ota vain älypuhelin käteen ja saat vastaukset välittömästi. Uutta autoa ostaessa löydät mallit ja vaihtoehdot heti ja ennen ostopäätöstä voit lukea autostasi kaikki sinua kiinnostavat tekniset tiedot. Ulkomaan reissulle lähtö on tehty helpoksi. Saat lennot ja hotellit helposti netistä, pienellä vaivalla voit kilpailuttaa hinnat, lisäksi näet muiden arvosteluita palveluista, joten tiedät mitä odottaa. Lennon laskeuduttua voit ottaa puhelimen käteen, käyttää ilmaista verkkoa ja tilata Uberin lentokentän eteen. Hotelille päästyäsi löydät netistä suositut turistikohteet ja ohjeet kuinka päästä kohteisiin ja kuinka toimia siellä. Elämä on helppoa, vähän liiankin helppoa.

 

Suosittelen pohtimaan omaa elämääsi ja sitä paljonko sekä millä tavoin vietät aikaa digissä. Etsi oma kultainen keskitiesi ja kulje sitä pitkin. Käytä muutoksen mahdollistamat helpotukset hyväksi, mutta pidä huolta myös itsestäsi. Kohtuus on hyvä sääntö kaikkeen. Jos aidassa on portti, ei sen yli kannata lähteä kiipeämään.

By |2018-09-17T11:57:16+00:00maaliskuu 11th, 2018|Yleinen|0 Comments